Mattavirkkaus ei siis ol kiiltovirkkaukse vastakohta, vaa matta o matta. Semne ko pidetää laattiil. Virkatu matta ova ny kovas huuros ja halusin kai määki sit semse. Itteasias tämä oliki jo kolmas, mut tämä ol ensmäne ko pääse paraatipaikal. Kutte mää tilasi Kauhava Kangasaitast ja siäl löyrys myäs ohje. Tekemissehe men yllättävä pali aikka, mää aloti tämä jo hyvä aikka enne pääsiäist. Vaikei ohje ollu mikkä hankala, ni muutama kerra pit kumminki pätkä purkka ja tehr uurestas, ko ol jään pylväs välist tekemät. Ja sit ko toi onneton kärekräppänä ei kest ko hyvä jos tunni-pualtoist veivamist kerrallas.. viäläkki se o iha puuruksis. Mut matta o valmis!
Tätä enne mää virkkasi vähä eri teknikal kivipolkumatta, siihe mää sai irea Stömssöst. Kiva hänestäkki tul.
Ja se kolmas ol harjotuskappale kivipolu jämäkutteist. Pit vähä otta tuntuma mattaohjeissihi, enneko raaskei ruvet tuan valkose matta kuttei tilama. Häne reunas jäi niin kippural, etei paran laattiil laitta lainka, ko siihe kompastuis. Häne virkas o sit ol kukkatolpa nokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti